Viestin lähetti minulle ihminen josta olen välittänyt paljon 7 vuoden ajan.
Nyt hän yht'äkkiä haluaa mut pois elämästään ilman mitään perusteluja. Heittää meidän 7 vuotta kestäneen on/off "suhteen" menemään.
Toisinaan tunnen vihaa, toisinaan surua. Välillä nousen asian yläpuolelle kuin voittaja ja hetken kuluttua sorrun ja olen hukkua kyyneliin. Asia pyörii päässä koko ajan ainoa mikä pitää pääni kasassa on työ.
Tämä mies on sekoittanut maailmani. Olen tietoisesti ollut se ns. toinen nainen viimeisen vuoden aikana. Mikä on omalta osaltani helpottanut oloani koska en voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan ja miettivän yhteistä tulevaisuutta siksi olen onnellinen että tällä miehellä on tämä "vaimoke" joka hoitaa heidän arkisen puolen.
Mietitte varmaan mikä minun osuuteni on tässä kuviossa ja että "päästä irti hyvä nainen"... noin mäkin ajattelisin jos en olisi tilanteessa itse.
Miedän "suhteemme" on ollut aina hyvin outo. Tunnemme toisemme pitkältä ajalta, tiedämme toisemme tavat reagoida asioihin. Olemme kuin magneetit jotka vetävät toistapuolta puoleensa. Yhdessä emme voi olla ja erossakaan emme osaa pysyä.
Osaamme käsitellä toisiamme, tiedämme mitä sanoa tai tehdä kun haluaa toisen sanovan tai tekevän jotain. Tiedämme mistä naruista vetää ja emme osaa olla noistya naruista repimättä.
Hänen nykyinen tietää minusta, olemme tavanneet ja hän tykkäsi minusti kovasti ja kertoi ettei pidä minua uhkana ja voisin heilläkin tulla käymään jne. Nainen ei tiedä koko totuutta. Mies oli kertonut että olemme tuttuja vuosien takaa että silloin meillä meni lujaa yhdessä. Mutta ei maininnut että sama on jatkunut jo 7 vuoden ajan ja näemme noin 3kertaa viikossa. Hän siis tietämättömänä koko totuutta hyväksyi minut ja pitää hyvänä tyyppinä. Mikä taas hieman tuo mulle syyllisyyden tunnetta.
Mies viestittelee mulle joka päivä ja näemme noin joka toinen päivä. Käymme yhdessä kaupoilla, baareissa, käsi kädessä julkisesti, seksi on loistavaa. Puhumme arkisista asaioista mitä toistemme sisaruksille ja vanhemmille kuuluu jne.. turvaudumme toisiimme jos jokin painaa mieltämme. Nukumme yhdessä päiväunia ja syömme yhdessä pussailua ja halailua riittää.
Nyt ajattelette ompahan tyhmä tyttö... mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Mulla kun järki ja tunteet ovat yhtä kaukana toisistaan kun ivalo ja kauriin kääntöpiiri.
Mutta tunnepuolella ja fyysisesti saan häneltä kaiken tarvitsemani turvallisuuden mukaanlaskien ja mun on helppo olla kun olen sitoutumiskammoinen. Mun ei tarvitse miettiä mitään kun tiedän että siellä on se nainen joka pitää arjen kunnossa. Ei tarvitse miettiä että pitäisi ajatella seuraavaa siirtoa yhteen muuttoa tai mitään muutakaan lopullista. Monasti on hän mulle sanonut että vaikka he naimisiin meinaavat mennäkkin niin olen jotain todella läheltä puolisoa. No nyt ovat puheet jo heidän avioliitosta jääneet. Viime keväänä tämä mies kuitenkin pyysi mua muuttamaan luoksensa ja itki kun kieltäydyin ja perustelin miksi se ei käy. Hän kertoi ettei ole koskaan lakannut välittämästä minusta. Puolestani en halua ottaa riskiä hänen kanssaa syvällisemmin hänen rikollisen taustansa jne vuoksi en halua sekoittua moiseen.....
Silti mielessäni pika kelaantuu nämä viimeiset 7 vuotta kohokohtineen ja huippuineen... ja saa vain hymyn kasvoilleni.
Tiedän jos hänelle kertoisin tunteistani niin hän viimeistään ylihuomenna olisi luonani. En usko että tämä olisi lopullista. Hän kyllä toisinaan muistuttaa mua siitä kuinka hankala "vittupää" olen mutta sillä hankaluudella mä suojelen itseäni tunteiltani. ja olen ollut tälläinen sen 7 vuotta että ei pitäisi olla uusi asia.
Silti hän muistaa joka kerta kertoa kuinka paljon musta tykkää ja kuinka paljon se tunne häntä ärsyttää että löytää itsensä lähes joka toinen päivä mun luota.
Mutta ei voi itselleen mitään.
Mä puolestani nautin siitä tunteesta ku pystyn parilla sanalla hallitsemaan hänet tulee luokseni.
Tämä mies on kovin mustasukkainen minusta. Hän kyllä kertoo muille musta avoimesti ja näin mutta ei kestä ajatusta että mulla olisi joku. Hän yrittää kontrolloida mua ja joissain asioissa syyllistää... ehkä jotain pientä narsismiaki on.
Aikoinaan hänen ystävä oli kysynyt että voisiko tapailla mua että olen kiinnostava mimmi niin tämä mies oli sanonut että antaa mennä vaan. Mulle hän esitti asian että jos meinaan tavata tän kundin niin se on sitten siinä että hän ei multa paljoa vaadi mutta en ole oikeutettu tapailemaan hänen ystäviään.
Yhdessä emme voi olla ja erossa emme pysy ja hän ei kestä minulla toista miestä?
Sairain ihmis suhteeni ikinä ja NYT kun tilanne kärjisty selittämättä tähän että hän haluaa mut pois elämästään ja MUN PITÄÄ päästää irti tuntuu kuin heittäisi 7 vuoden suhteen kaivoon ja kuuppa ihan sekasin tätä tunne aaltoilua....
No niin AAMEN
Kommentit